Ensimmäinen päivä Vilnassa

Koska tämä kone on nyt vapaa, kirjoitan sittenkin sen verran kuin ehdin. Aamulla siis hyppäsin bussiin ja ajoin keskustaan. Siitä ensin aamukahville ja sitten kirkkoon. Ja sitten toiseen ja sitten kolmanteen. Niitä täällä nimittäin on hel..tin paljon. On niiden pitänyt aikoinaan synnissä rypeä kun niin monta kirkkoa ja rippituolia on pitänyt rakentaa. Mutta kirkkojen esittelyn jätän ihan omaksi aiheekseen, kuvia on niin paljon ja vielä huomenna tulee jokunen lisää.

Siinä synninpaastöjen välissäa kävin nauttimassaa yhdessä hyvässä kahvilassa kahvin ja jonkinlaisen juustoon käärityn pekonin. Maksoivat vähän yli 3 euroa. Kun täällä pyytää pelkän kahvin, niin ne näköjään tuo espresson. Muuten palvelusta sen verran, että sitä on nykyään kahta sorttia. Vanhat neuvostavallan aikana kasvaneet maatuskat on tosi tympeitä ja hymyä tai kiitosta on turha odottaa. Mutta nuorempi polvi on ihan toista maata. Että jotain hyvää on kapitalismikin tuonut tullessaan. Niin ja englantia täällä osataan todella paljon, siis nuorempien keskuudessa. Ei tarvitse enää muita kieliä osata. Liettuan oma kieli taas kuulostaa yhdeltä sössötykseltä. Kuten latviassakin, täällä viljellään paljon s-kirjainta. Mutta siinä kun latvialaiset sanoo sen samoin kuin suomalaiset, liettualaiset söhayttää sen suhuässäksi. Ei tästä kielestä paljon mitään tajua.

Iltapäivällä alkoi jo askel painaa ja onneksi en enää päässyt yhdelle korkealle kukkulalle. Portit rappuihin oli nimittäin kiinni, samoin köysirata näin maanantaina. Muutenkin täällä kaikki nähtävyydet on avoinna muina päivinä paitsi maanantaisin. Huomenna sinne kukkulalle kuitenkin menen, on kuulemma hienot maisemat vanhaan kaupunkiin.

Sitten iltapäivallä tuli vastaan valtion raja. Yhden sillan kupeessa nimittäin on kyltti jossa lukee että siitä alkaa Uzupiksen tasavalta. Kuulemma alueen asukkaat on nimittäneet sitä omaksi valtiokseen ammoisista ajoista saakka. Aikanaan se oli köyhäliston ja työlaisten asuinaluetta, sitten Vilnan rikollisin paikka, jonne kukaan ei uskaltanut mennä. Sitten sinne tulivat taiteilijat ja käsityöläiset ja nykyään se on jo kaupungin kalleinta asuinaluetta. Matkaopas sanoo, etta Uzupis on Vilnan Montmartre, mutta jos näin on, niin sitten Pielisentie on Lieksan Champs Elysee. Pitäähän sitä omaansa arvostaa. No tämä hostelli on kuin onkin Uzupiksen pohjoisosassa ja kun karttaa nyt katsoin, tästä on ihan suora kävelyreitti kaupungin keskustaan.

Taas muutamia kuvia tältä päivältä, siis ei vielä kirkkoja:

Tämä ei ole naumsedille pystytetty patsas, vaan jokin juutalaisyhteisön Vilnalle lahjoittama muistomerkki.

Pojat ja tytöt lounaalla puistossa.

Uzupiksen tasavalla raja.

Uzupiksen perustuslaki. Tämä on aika hyvä juttu. Suomennan kun ehdin.

Lukkojen silta Uzupiksen rajalla. Riiassa on samalainen. Hääparit laittavat tähän aina lukon naimisiin mennessään ja heittävät sitten avaimen jokeen. Rautasahakauppiaankin varmaan kannattaisi perustaa tähän koju myöhempiä tilanteita varten.

Ettei totuus unohtuisi. Kuparitaulu Uzupiken seinässä.

Uzupiksen suojelusenkeli.

Enkeli toisesta kulmasta.

Uzupiksen katuja.

Turistit tölmyilevät. Tuohon porukkaan en mene.