Vielä pari kirkkoa, sitten Frank Zappaa ja KGB:tä

Aaamukahdeksalta taas piti lähteä maailmalle kun ei enää nukuttanut. Ensiksi löytyi yksi jesuiittakirkko. Sita ei olisi saanut sisältä kuvata, mutta kun vahtinainen katosi hetkeksi, tein senkin synnin. Sieltä sitten kävelin vanhankaupungin länsilaidalle yhtä kiinnostavaa tyyppiä etsimään. Nimittäin siellä on Frank Zappan pää yhden rautaputken päässä ihan virallisena patsaana. Homma menee niin, etta kun Liettua oli vielä itsenaisyys- ja länsimaisuushuumassa, joku zappafani keksi Jutun. Hän pani liikkeelle tarinaa että Frank Zappan vanhemmat ovat alunperin liettualaisia, jotka muutivat Yhdysvaltoihin. Sitten hän keräsi 300 nimen adressin patsaan pystyttämiseksi ja meni kaupunginisien pakeille. Kun rahoituskin oli kunnossa, nämä suostuivat oitis. Kuvanveistäjäksi saatiin vielä muuan tunnettu nimi, joka oli aikanaan tehnyt useita Leninin näköispatsaita. Niin Frank sitten pääsi ihan virallisesti putken päähän yhden puiston laitaan, tavallaan kyllä sisäpihalle. Nyt kyllä tiedetään ettei hänellä ole yhtään mitään tekemistä Liettuan kanssa.

Zappan tavattuani ajattelin mennä juutalaisten holocaustmuseoon, mutta sitä en löytänyt. Läheltä löytyi kuitenkin toinen kova paikka, KGB-museo. Kahdessa kerroksessa on liettuan partisaanien esineistöä ja historiaa ja kellarikerroksessa se KGB-puoli. Tämä on siis toiminut oikeasti KGB:n vankilana ja tiedustelukeskuksena. Sellit ovat mahdollisimman alkuperaisessä kunnossa. Kun saan kuvia tähän mukaan, ne kertovat enemmän kuin sanat. Yksi selli oli pehmustettu ja äänieristetty, siellä vankeja kidutettiin. Ja vielä niiden sellien alapuolella on yksi paikka, teloituskammio. Lattiat ovat nyt paksua lasia, mutta niiden alta näkyy vielä teloitettujen kenkiä ym ja ainakin yksi leukaluun palanen hampaineen näkyi. Aikanaan se lattia oli teräsristikkoa. Siksi että veret pääsivät valumaan sinne alle ja paikka oli helpompi huuhdella. Voi olla että kuvittelen, mutta ihan kuin jokin tosi outo haju siellä olisi nenään tuntunut. Oli muuten aika hyvä hengittää ulkoilmaa sen jälkeen. Niin ja tuota vierailua ennen löysin vielä yhden dominikaanimunkkien kirkon.

Koko aamupäivän jo oli ongelmia kameran kanssa ja ne tuntuivat vain pahenevan. Muistikortin kanssa se ei enää toiminut ollenkaan, mutta kameran omaan muistiin sai kuvia otettua. Sitten sekin alkoi hyytyä. Menin yhten kamerakorjaamoon ja kaksi miestä tutki sitä varmaan puoli tuntia. Viirushan sinne oli pesiytynyt, ehkä juuri tästä koneesta. Kuvat ovat tallella, mutta en tiedä miten sen pöpön saa kameran muistista pois. Ja sitten lisää probleemia: se paluumatka laivalla piti varata Eckerölinen puhelimesta vuorokautta ennen. Mutta eihän siihen numeroon minun kortillani pääassytkään. Joku neuvoi että mene postiin soittamaan, mutta ei ne sielläkään enää myy kuin puhelinkortteja ja niihinkään en luota, kun vastassa on maksullinen 0600-numero. Mutta onneksi olen tottunut hädässä käyttämään lahetystön palveluja. Sinne siis surkeatta tilannetta selostamaan. Yksi nainen yritti soittaa sieltä puolestani varustamoon, mutta sama juttu. Siis heidänkaan puhelimella ei päässyt täältä Suomen 0600-numeroon. Luulin että netin kautta ei tuota varausta voi tehdä (on nimittäin lahjakortti), mutta menin kumminkin yhteen nettikahvilaan (joka sekään ei meinannut löytyä) ja siellähän asia jarjestyi. Nyt pitää vain toivoa ettei myöhästy lähtöselvityksestä.

Välillä kävin muutamassa kahvilassa nakkisämpylän ja kupin nauttimassa, sitten taas kävelemään kohti yhtä kukkulaa. Onneksi sinne on köysirata kansallismuseon pihalta. Kukkulalla sijaitsee vanha tykkitorni ja sieltä on kyllä vanhaankaupunkiin komeat näkymät. Ja kamerankin sain siellä taas pelaamaan. Sieltä sitten toiselle kukkulalle, jonne piti kävellä. Nimeltään se on kolmen ristin kukkula ja ne ristit on alunperin pystytetty kai 1913, nyt kyllä uusittu. Sieltä siis lisää syksyisiä kaupunkinäkymiä. Siis sinne isommalle ristikukkulalle en enää lähtenyt, siihen olisi mennyt bussilla koko päivä. Ja nyt kyllä olen nähnyt näita ristejä jo ristiksi asti. Mutta mäkeä taas alas ja juomaan kuppi kahvia ja syömään kroissantti. Ja kun nälkä ei sillä lahtenyt, löysin Vilnan tärkeimmältä kävelykadulta yhden hyvätasoisen ravintolan. Otin kalamiehen pihvin ja lasin maitoa. Koko homma maksoi 15,60 litiä eli n. 4,50 euroa. Siis jos sanoin että ruoka on täällä Suomen hinnoissa, se tarkoittaa kauppoja. Ravintoloissa voi syöda puoli-ilmaiseksi. Ei se kala kyllä erikoista ollut ja maitokin maistui pahalta, mutta annos oli ihan näyttavä. Yleensäkään Keski- ja Itä-Euroopassa ei näköjään kannata kalaa ulkona syödä, se on jotain mautonta karppia tai haukea. Niin ja siinä ruokaa odotellessa katua pitkin saapui outo joukko. Yhdellä miehellä oli jokin upseeerin puku vitjoineen kaikkineen ja hänen oikealla puolellaan mies puku päällä. Edellä meni turvamies ja takana taas jokin sotilas ja liettuan poliiseja. Muistelin yhden sotilaan olkamerkkiä ja sehän kuuluu Slovakialle. Todennäköisesti siinä meni Slovakian presidentti adjutantteineen n. neljän metrin päästä. Pitää vielä tarkistaa uutisista.

Seuraava etappi olikin jo linja-autoasema. Eurolinesilta kerrottiin että heidan aamubussinsa meneekin vain Rikaan, ei Tallinnaan. Sama TOKSilla. Sitten löysin onneksi Ecolinen myyntipisteen ulkoa ja niillä olisi päässyt kahdella bussilla Tallinnaan asti. Mutta se aamubussi Riikaan olikin täynnä. Onneksi he pystyivät varaamaan muidenkin yhtiöiden lippuja ja nyt on siis taskussa lippu Vilnasta Riikaan TOKSilla ja Riiasta Tallinaan Ecolinella. Lisähintaakin vähän tuli, nyt maksaa se reissu 107 litiä eli 32 euroa. Eihän se kylla vieläkään paljon ole koko päivän matkasta. Niin ja evästä ostin ikimarketista taas ja nyt lähden niita syömään.